Tässä on akustisia soittimia joita minulta löytyy tällä hetkellä.
Seagull S12+, mikitetty. Kansi setripuuta (solid cedar), sivut ja pohja kirsikkapuuta (wild cherry), kaula mahonkia ja otelauta ruusupuuta.
Washburn D46CSE, mikitetty. Kansi kuusta (spruce), sivut, pohja ja otelauta ruusupuuta. Otelaudassa ja rosetissa kuviot pohjautuvat hopi-intiaanien käyttämiin kuvioihin. Klikkaamalla kuvaa näet juttua tämän kitaran kannen halkeaman korjauksesta. Tämän ostin tammkuussa 2002.
Tästä eteenpäin itse tehtyjä soittimia. Klikkaa kuvaa niin näet tarkempia tietoja soittimen tekemisestä.
Simo-jatsikitara. Benedetton piirustusten mukainen, puoli tuumaa paksumpi, kaarevakantinen jazz-kitara. Kuusikansi, loimuvaahterasta sivut ja pohja, vaahterakaula, reunalistat loimuvaahteraa. Lapaan eteen ja taakse laitettu ruusupuuviilut.
Eebenpuinen otelauta ja kieltenpidin, plektrasuoja petsattua vaahteraa. Talla ja kaularaudan suoja eebenpuuta. Koristeet aitoa helmiäistä. Kaikki puuosat itse tehtyjä. Koko soitin puleerattu, eli ranskalainen kiillotus sellakalla.
Portugalilainen kitara. Tällaisen tekemisen idea syntyi kun tuli käytyä kuuntelemassa muutamaa fado-laulajaa. Sekä ulkomaisia että suomalaista. Nimistä mainittakoon Kirsi Poutanen, Cristina Branco ja Mariza.
Selmer-Maccaferri tyyppinen kitara. Tällaisella soitteli mm. Django Reinhardt.
Martin-tyylinen Dreadnought-kitara, eteenpäin siirretyllä x-rimoituksella ja hiukan paksumpi kuin piirustuksissa. Ja on muuten mehevät äänet.
Hermann Hauser 1937 kopio, kylläpä tuli mukavaääninen soitin tästä.
Pro Martin W-300. Pro Martinin ostin kesätöistä saamillani rahoilla Jyväskylästä, Väinön Soitin-nimisestä liikkeestä, maksoi noin 600 mk silloista rahaa, 70-luvun alkupuolella.
Helena on ensimmäinen kitarani, eihän sellaisesta voi luopua. Joululahja -60-luvun lopulta. (Helena 1, valmistaja Elis Hindsberg, Gesterby).
Landola ST-23. Landolaan olen vaihtanut virityskoneistot kun ne oli menneet rikki. Se vaan jäi minulle, en ole tätä ostanut.
Domri on tuliainen Odessasta 80-luvun alusta.
Mandoliinin möi 80-luvun alussa muistaakseni Renlundin rautakauppa. Oli ilmeisesti joku YYA-hengen mukainen vastaostotuote, vaihtoehto sinkkiämpärille.
Jouhikko oli valintani ensimmäiseksi itse tekemäkseni soittimeksi. Vaihtoehtona olisi ollut viisikielinen kantele.