Nyt alan tehdä kopiota kitarasta jonka Hermann Hauser teki Andrés Segovialle vuonna 1937. Kitara on Metropolitan museossa New Yorkissa.
Osat olisi sitten siinä, kuvasta puuttuu vain eebenpuinen otelauta. Sivut, pohja ja lapaviilu intialaista ruusupuuta, kuusikansi, espanjalaisesta seetristä kaula, aidosta brasilialaisesta ruusupuusta talla. Puut Liikaselta.
Sitten vuorossa pohjan liimaus.
Solera alkaa olla valmis.
Perinteinen klassisen kitaran rosetti.
Pienistä palasista se on tehty.
Blokki liimauksessa. Lapa odottaa vuoroaan.
Lapa sahattu ja höylätty ja liimauksessa sopivaan kulmaan.
Noista osista tulee kaula, lapaviilu ruusupuuta ja otelauta eebeniä.
Rimoitusta tehty eteenpäin, pituudet ja leveydet alkaa olla haarukassa, rimojen korkeus vaihteleekin paikan mukaan ja se homma tehdään sitten kun rimat on liimattu.
Rimat valikoitu niin että syyt ovat symmetrisesti keskiviivaan nähden.
Pohjan sisälle tuleva tukilista paikoillaan.
Pohjan ulkopuolen koristelista paikoillaan.
Samaa väriä kaulaan ja lapaan kuin pohjan koristelistaan.
Viuhkarimat liimattu ja muotoilu alkamassa.
Viuhkarimat mitoissaan ja loppuhiontaa vailla valmiit.
Siinä ne kaikki rimat nyt sitten on kiinni ja muotoiltuna
Virityskoneistot alkaa mahtua reikiinsä ja lapa on saanut muotonsa.
Sivut taivuteltu ja nyt on aika kokeilla miten menee muottiin, aika hyvin.
Kaikki alkaa olla valmiina lopulliseen kasaan limaukseen.
Sivut ja kansi ensin kiinni toisiinsa.
Ja sitten pohja kiinni. Koppa kasassa.
Nythän se alkaa näyttää jo joltakin.
Koristelistat taivutettuna.
Reunalistat myös taivutuksessa.
Liimaushommissa taas vaihteeksi.
Listat saatu liimattua ja siistittyä, ‘heel cap’ myös paikoillaan.
Otelauta tehty ja liimattu paikalleen. Talla ja satula puuttuu enää.
Talla etenee, koristeaihe valmis.
Pian taas liimataan. Viimeinen liimaus edessä.
Kauan odotettu hetki, kielet paikoillaan ja soi.
No niin, sellakat pinnassa ja homma puikkarissa, valmistui keväällä 2020.