Simon Paja
Helena
Ensimmäinen kitarani. Kaula oli ajan saatossa alkanut olla aika kaareva ja kielet sitä mukaa niin korkealla että ei voinut enää soittaa.
Olin asentanut joskus 70-luvulla siihen muistaakseni jonkun Lucky 7-kitaran mikin ja tietenkin porannut kanteen reikiä joita peitti peltilevy.
Lämmitystä ja teräviä työaluja peliin.
Ei lähtenyt ehjänä. Oli otelautamerkintöjen alla sellaiset tappiliitokset että menivät otelaudasta kaulaan. Kaulaliitos oli hyvä ja lujasti kiinni.
Kaularauta upotettu paikoilleen. Uusi otaluta ruusupuuta. Vanha oli jotain vaaleahkoa puuta petsattuna päältä tummaksi. Vanhoihin reikiin tehty tapit ja liimattu umpeen. Joudun hiomaan kannen ja laittamaan burstin uudelleen.
Vanha ja uusi rinnakkain. Teen uudenkin nollanauhalla ja vanhasta sai mitattua kuitenkin mensuurin.
Otelautaan sahattu nauhaurat. Kannesta hiottu vanhat värit pois. Laminoitu kansi, eli vaneria. Tallan alla kannen sisäpuolella on muuten erittäin paksu tukipuu.
Nauhat paikoillaan mutta viimeistelemättä eikä otelauta ole vielä liimattu. Ensin laitetaan värit pintaan.
Lähestyy alkuperäistä väriä hiljalleen. Pitää yrittää saada tulpatut reiät piiloon burstin alle.
Talla viimeistelemättä ja sitten kielet paikoilleen,
Jälleen soittokunnossa. Kaula ei ihan tullut niin suoraksi kuin olisin toivonut mutta avoimilla soinnuilla kaulan päästä soittaminen onnistuu aika mukavasti. Kielten korkeus satulan päässä on ihan toimiva.
