Simon Paja
Egmond Lucky 7
Korjausprojekti: soittokaverin Lucky 7.
Suoraan päältä katsoen näyttää ihan hyvältä.
Kansi on kuitenkin romahtanut pahasti sisään.
Kansi on laminoitu ja näyttää siltä että kerros on irronnut yhdessä X-riman kanssa. F-aukko on muutenkin aika mielenkiintoisen muotoinen. Lienee ollut tarkoitus että jos plektrasuojaan kiinnittää potikoita niin ne mahtuu tuohon levennettyyn aukkoon.
Toinenkin puoli on painunut melko paljon kasaan.
Kansi on painunut useita millejä sisään sekä pituus- että poikittaisuuntaan.
Kaulan liitoksessa on pientä kiilan tapaista sivulla ja ei kaula ainakaan ihan pohjassa ole.
Kaulaliitos, jousella ja pultilla säädellään kaulakulmaa.
Kaula on siis ruuvilla otelautamerkin alta ruuvattu kiinni kanteen ja pitkällä pultilla ja paksulla jousella voi sitten säätää kaulan asentoa, ei liimaa lainkaan. Ei ehkä ihan paras tai tukevin tapa kaulan kiinnitykseen.
Virittimistä puuttuu holkit, reiät on aika isot noille tapeille ilman holkkeja.
Kaularauta on mennyt poikki. Jäljellä vain prikka. Tämän korjaaminen onkin sitten isompi homma.
Kannessa oli tosiaan pala lohjennut irti samalla kun X-rima oli irronnut.
Kaikki X-rimojen päät oli ilmassa.
Toinen X-rima oli halki. Syysuunta oli lähes vaakasuora joten ei ihme.
Hiukan olisi sanomista Egmondin tehtaalle noista liimalistojen kiinnityksistä. Soololovi on tehty puupalasta eikä laminoitu kuten sivut muuten.
X-rimatkin lähti helposti irti lämmittämällä.
Irronnut pala kantta liimauksessa.
Kostutettuna ja yön yli taivutuksissa olemisen jälkeen kansi oli taipunut hyvin takaisin alkuperäiseen muotoon.
Uudet X-rimat liimauksessa.
Hiukan lisää kaulablokkia pitämään ryhtiä.
X-rimat paikoillaan viimeistelyä vailla.
Kaulan jatkeen alle vähän korotusta koska siinä oli alkuperäisen kaulan kiinnityksen takia liikkumavaraa. Nyt kansi menee tuohon pienee rakoon ja liimautuu tukevasti.
Otelauta lähti irti ilman lämmitystä, veitsi meni väliin ja sitten vain nitkutellen läpi. Ei mennyt montaa minuuttia kun oli irti.
Ja sieltä löytyi yksitoiminen kaularauta (melkein keskeltä). Peitevanerikin lähti ilman suurempia vaikeuksia.
Siihen sitten pitää tehdä ura kaksitoimiselle raudalle, löytyi sopiva jemmasta.
Vanha talla oli pehmeää muovia kokonaan. Laitan sen tilalle kunnollisen puusta tehdyn.
Virityskoneistot oli kuluneet ja väljät, tilalle Klusonin setti joka sopii reikiin.
Peltisen kieltenpitimen vaihdan trapetsimalliseen.
Kansi on taas liimattu kiinni.
Kaularauta laitettu paikoilleen ja otelauta liimattu takaisin
Klusonin virittimet, hiukan paksu kaula minun makuuni.
Uusi plektrasuoja. intonaatiot kohdallaan. Taas kelpaa soitella.
Alun perin ei ollut reunalistaa,vain maalattu raita kannen puolella, mutta kannen avauksen jälkeen oli laitettava jotain, nyt siinä on tuollainen helmiäiskuvioinen lista.
Ja lopuksi vielä mikitettynä. Akustisesti tuo ei kuitenkaan ole mikään ihmeellinen soitin äänensä puolesta.
