Rickenbacker

Ensimmäinen varsinainen kitaraprojektini, Rickenbacker 325 Capri. Eli soitin jollaista John Lennon käytti 1960-luvun alussa. Lennon osti kyseisen vuonna 1958 tehdyn kitaran vuonna 1960 Musikhaus Rotthoffin (tai Steinwayn, ei varmaa tietoa) kaupasta Hampurista. Lennon vaihtoi alkuperäisen Kauffman vibran Bigsbyyn vuonna 1961,  samalla vaihtui talla. Uusi talla on sen verran väärin kiinnitetty että matala E-kieli on siirtynyt lähes pois otelaudan päältä. Jossain vaiheessa myös keskimmäinen mikki oli poistettu käytöstä.

Alla Lennonin alkuperäinen 325 nykykunnossaan, tämähän oli välillä, vuoden -62 syksyllä, maalattu mustaksikin. Sittemmin vuonna -72 palautettu taas alkuperäiseen väriin.  Alkuperäinen kullanvärinen plektrasuojus on vaihtunut valkoiseksi matkan varrella. 1964 Lennon sai Rickenbackerilta uuden mustan 325C64:n joka on hiukan ohuempi kuin alkuperäinen, paksuus putosi 2 tuumasta 1,5 tuumaan,  yksi potikka enemmän ja hiukan erilainen plektrasuoja. Joissakin näissä 60-luvun Rickenbackereiden malleissa on ollut myös f-aukkoja kuten kuvan 325 Rose Morris-mallissa.

  

Leppärunko, vaahterakaula. Kaikki osat kiinnitetty suoraan kitaran kanteen. Alkuperäinen Lennonin 325 on kooltaan normaalia kitaraa pienempi, mensuuri on vain 20,75” jonka minä omassani muutin 23,5”, eli vajaa 3 tuumaa lisää. Ja samalla lisäsin hiukan nauhojakin.

Alussa oli vain puut ja printterillä oikeaan mittaan tulostettu kuva soittimesta. Siitä sitten mittoja ottamaan ja piirtämään kuvia. Netistä löytyi muutama vastaava rakennusprojekti joissa oli tarpeellista mittatietoa mutta kaikkia mittoja ei mistään tietenkään löytynyt eli joitain mittauksia piti tehdä kuvista, suurentamalla ne oikeaan kokoon, tulostamalla printterillä ja sitten mittaamaan.

Kitara on ontto, mutta ei siinä oikeastaan mitään kaikupohjaa ole, enempi kevennyksen takia tehty ontoksi, aikansa ‘thinline’, kun kaikki rautatavara on kiinnitetty, ei kitara olekaan enää ihan kevyt. Eli kansiosa on ensin takaapäin jyrsitty, sitten liimataan kaula ensin yläosaan kiinni ja pohja liimataan lopuksi. Kaula on liimattu omaan koloonsa ilman mitään pulttauksia. Eniten päänvaivaa muotonsa puolesta aiheutti Rickenbackerille tyypillinen luiska johon vibra kiinnitetään. Sen mitoista ei ollut saatavila mitään tietoja, mutta kuvista mittaamalla sekin selvisi melko hyvin.

Nauhat kiinni ja nauhojen päät tasaisiksi.

Kaulan liimaus menossa.

Valmiina lakkaukseen.

Rickenbackerin ns. leivänpaahdin-mikkejä saa edelleen ostettua, itse ostin Kent Armstrongin versiot. Alkuperäistä tallaakin Rickenbackerin sivut myy, mutta varastossa ei ollut sillä hetkellä joten päädyin Schallerin tekemään tallaan jossa säätöjä on joka suuntaan. Samoin alkuperäisiä nuppejakin saisi potikoihin mutta hinnat on niin suolaiset että en kokenut tarpeelliseksi sellaisiakaan hommata. Koska mikit on suoraan kannessa kiinni ilman koloja, talla tulee melko korkealle, siksi sen alle piti laittaa pieni korotus. Viritinkoneistot Schallerin takaa avointa vintage-mallistoa. Ja tietenkin Bigsbyn valmistama vibra.

Mikit on kytketty siten että takamikillä on omat Volume- ja Tone-säädöt. Etu- ja keskimikki säätyvät toisella potikkaparilla. Pleksit on kirkkaat ja ne on altapäin maalattu kultavärillä.

Tältä lopputulos näyttää, loimuleppä on mukavan värinen:

Tältä se muuten kuulostaa.

Tämän rakentamisen aloitin helmikuussa 2010 ja sain sen lakkausta vaille valmiiksi joulukuussa.

 

[Simo] [Soittimet] [Jouhikko] [Rickenbacker] [Simobacker] [Telecaster] [Gretsch] [Jazz archtop] [Portugalilainen  kitara] [Selmer Maccaferri] [Stratocaster] [Jolana] [Valokuvaus] [Tietokone] [Ylösten suku] [Uutisia] [Simo (English)]

Copyright © 2011 Simo Ylönen